Asema asemalta
IKÄVÄN ASEMA
en minä pyydä paljon
ja kuitenkin
siinä on kaikki
jos kerran joku kuiskaisi nimeni
hellästi, syvästi kaivaten
rakastaen
nyt nimeni mitäänsanomaton
ei kenellekään tärkeä
mutta jos kerran?
hiljainen pehmeä ääni
kuiskaten
minun nimeni
minun
VIHAN ASEMA
silmitön .........vihasi.....
.......ja........minussa......
jokainen..............atomi......
............eri............suuntaan.....
..............YKSIN................
..........tyhjiössä........
kaukana................minusta......
..........odotan.....
vihasi.........laantumista.....
..............että minä.....
.....................kokonaiseksi....
...........................ehjäksi jälleen............
VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN JA TURHUUDEN ASEMA
ehtookellot
turhaan soivat
ei pyhää
vain tämä kaikki
ja kiire pois
nämä portaat
näissä ei ole kaiteita
voi kunpa näissä olisi
en voi ottaa kiinni mistään
en tukeutua mihinkään
pelkään uupuvani matkalle
yksinäisyys
näissä portaissa ei ole kaiteita
on vain rikkirepivät naulat
tikut, jotka työntyvät syvälle ihoon
kipu
kaipaus
ikävä
ja alati jyrkkenevät askelmat
SURUN ASEMA
Edelfelt - Ruumissaatto:
niin minä opin vihaamaan airon ääntä
sen hiljaista loisketta
vedenpinnan rikkoutuessa
kerta toisensa jälkeen
armottomasti
puu tuoksuu ruumisarkulta
aina
ja kukkia vihaan
viimeisen kimppuni poimin sinulle
pikkuveljeni
hikisessä nyrkissäni
limaisia terälehtiä
katkenneita varsia
nuppuja jotka eivät koskaan
tule aukenemaan
auringon hellään syliin
ja hiljaisuutta
hallittuja, jähmeitä ilmeitä
kätkettyjä kyyneleitä
ja kastemekostasi ommeltua arkun koristereunusta
minä vihaan
VIHAAN
(Minun runoistani tämä oli edesmenneen runouden opettajani lempiruno.Hän antoi ryhmällemme tehtäväksi tehdä runo jonkin kuvan perusteella. Valitsin Edelfeltin maalauksen Ruumissaatto. Jostain syystä se kolahti opettajani sieluun. Hän muisti sen vielä vuosienkin päästä. En tiedä mikä siinä häntä järkytti, varmaankin joku oma muisto tai ajatus. Mutta maalaus on kyllä mitä koskettavin. Kts. linkki. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lapsen_ruumissaatto#/media/Tiedosto:Albert_Edelfelt_-_Conveying_a_Child's_Coffin_-_Google_Art_Project.jpg
HÄPEÄN ASEMA
jospa olenkin hiekkaa
hiekkalinnassa lapsien
kiusana kodin lattialla
murusina rakastavaisten iholla
leopardin hampaassa
karhunpoikasen kynnen alla
osana maamiehen unelmaa
ristinä arkulla vainaan
jospa olenkin hiekkaa
ja kaikki tämä mitä
elämäkseni sanon
on unta
tee hiekka eläväksi
niin kuin se oli aikojen alussa
yksi suudelma ja tomusta ihminen
kaukana aavikolla hiekkamyrsky
etsii levottomana paikkaansa
kunnes tulee ilta ja aamu
seitsemäs päivä
..........................................................................................................
VÄLINPITÄMÄTTÖMYYDEN JA TURHUUDEN ASEMA
Sinä olet ensirakkaus
minä olen kiire
nostettuna hartioillesi
että katoaisit
selittämättömään
ajattomaan
että unelmilla olisi siivet
valmiiksi katkenneet
että toivo
ei saisi sijaa
että kylmyys
että kuolema
pimeys
............................................................................................................
ILON ASEMA
hanki kuunvalossa
jäniksenjäljet lumen iholla
heinänkorret kirjoittavat
kirjettä ensirakkaalleen
luminen sulkakynä
pysähtyy
jää odottamaan
aika
käpertyy pakkasen syliin
nukkuu unia näkemättä
ei kiire minnekään
vain ihmisten tuvista
harmaat savujuovat kylmyyttä uhmaten
ja lyhtyjen valot
tähtien kaikuina maanpäällä
......................................................................
TOTUUDEN ASEMA
mutta lempeät sanat eivät ole rakkautta
jos ne lausutaan valheellisin huulin
Hyvä paimen
minä lampaana perässäsi
etten katoaisi
lempeiden sanojen
kadottavaan petollisuuteen
(Israelissa kävimme Nasaretin kylässä. Varmaankin paras paikka maailmassa. Tosin se ei ole totta...enää. Mutta todentuntuista siellä oli Se on pieni kylä paimenineen synogogineen ja pikkuisine taloineen. Oli myös mahdollisuus tutustua mm. puusepän ja käsityöläisen työtehtäviin. He tekivät siellä töitään "aidosti" ja sitä oli ihana seurata. Ja ihmeellinen rauha ja hiljaisuus...)
Rakkauden asema
SANAN VALOA
suloinen on lakisi Herra
ihmeelliset käskysi kaikki
kun minä horjun
poikkean oikealle ja vasemmalle
Sinun lakisi ohjaa horjuvaa
käskysi taluttavat eksyneen tielle
eikä vihollinen saa minusta otetta
ei se pysty tarttumaan kiinni
sen sormet lipsahtavat otteestaan
kynnet haparoivat tyhjää
ja minä saan olla turvassa
lakisi ja armosi suojassa
kaiken elinaikani
jokaisen henkäykseni
siksi lakiasi en kutsu enää laiksi
käskyjäsi en enää käskyiksi sano
pelkkää rakkautta ne ovat minulle
suloisia kuin suudelmat rakastetun huulilta
.....................................................................................................................
Runoilijoista suurin
kirjoitti Sanansa avaruuden pergamentille
aikojen lopulla se kääritään kokoon
kuin kirjakäärö
silloin
Andromedan tähtisumu
vaaksan päässä varpaistani
ja runous ja Runoilija minussa
siellä, kaiken jälkeen
ja ehkä joskus täälläkin, hetkittäin
että muistaisin
olevani olemassa
ja että Runoilija
ja aika ja avaruus
eikä matkaa mitattaisi aina valovuosin
minusta Häneen ja Hänestä
ARMON ASEMA
minut kasvatettiin Martaksi
moninaisista murehtimaan
pieni maatila josta leipä revittiin
känsäisillä sormilla
selkä kipeänä ja väsyneenä
aina
joskus saunan jälkeen
kun sumu peitti maiseman
sen hämärään piiloon
äiti löysi tytön haaveilemasta
ei Luoja laiskoja elätä
ja huudon kanssa kotiin
miten sitä yhtä äkkiä Mariaksi
Jeesuksen jalkojen juureen
pienestä jo Martaksi kasvanut
kun otsasi hiessä leipä pitää syömän
ei siinä ehdi Jumalan suuruutta pohtimaan
mutta joskus myöhään illalla
tähdet niin suuria että putoavat
suoraan syliin
ja kurkussa karhea pala
ja hiljaisuus
ja minä
pienen hetken Mariana
syli tähtiä täynnä
(Tämän runon tein pyynnöstä naisteniltaan jonka aiheena oli Martta ja Maria, lausuja puhalsi hengen sen illan runoihini. Siitä jäi hyvä muisto)
ILON ASEMA
tiskaan astioita
pesuaine tuoksuu keväältä
alan hyräillä vanhaa virttä
katselen vaahtoisia käsiäni ja mietin
että jos mitenkään
voisikin olla niin
että Jumala antaisi minulle
Martan kädet työtä tekevät
ja Marian kyvyn hiljentyä Jeesus Sinun edessäsi
että jos ne yhtä aikaa
molemmat
mutta sehän olisi ihmeellistä
olla Marttana ja Mariana yhtä aikaa
miten voimakkaat ne kädet olisivatkaan
miten oikeista asioista huolissaan Martta olisi
jos sisällä Maria koko ajan henkeä pidätellen
kuuntelisi Sinua
rakas Jumala
ja Martan kädet
miten kauniit
työstä väsyneinäkin
vielä lämpöiset
.........................
RAKKAUDEN ASEMA
otat häpeäni pois kuin kuluneen viitan
sanot
näitä ei enää muistella
annat valkoisen kiven
jossa on uusi nimeni
salattua mannaa sataa syliini
pienin pehmein pisaroin
hyväillen
Reissattiinpa sitten Israelissa kerran... ja törmättiin tähän varsin hurmaavaan ja tunteet pinnalle saavaan alttaritauluun. Se oli koko seinän kokoinen ja yksi jos toinen pyyhki kyyneleitä. Sillä niin koskettava tuo maalaus oli. Muistatteko tarinan?
Tämä on Magdalan kirkon alasalin alttarimaalaus. Nainen koskettaa Jeesuksen viitan tupsua ja parantava voima kulkee häneen.
...................................................
ILON ASEMA
apilankukka
kastetta lehdillänsä
siinä on onni
(Haiku on jännittävä runouden muoto. Siinä on yhteensä 17 tavua. Ensimmäisellä rivillä 5, toisella 7 ja kolmannella rivillä taas 5. Yleensä haikujen aiheet liittyvät luontoon. Vaikeaa on tähän määrään tavuja saada mahtumaan mitään sanomaa. Jännittävää on myös se että jokainen tavu on tärkeä. Esim. runossani viimeinen rivi voisi olla että siinäkö onni. Näin runon tunnelma muuttuisi ihan kokonaan yhden tavun muutoksella. Jännittävää!)
TOIVON ASEMA
me olemme yksi ruumis
sanoisiko käsi jalalle
sinä olet turha
tai silmä korvalle
mene pois, sinua ei tarvita
miksi puhuisin pahaa veljestäni
juoruaisin joutuvia siskostani
omaa ruumistanihan vain hakkaisin
löisin omaa päätäni seinään
syyttäisin Jumalaa päänsärystä
ja siitä ettei
minua siunata
EPÄUSKON, EPÄTOIVON JA RAKKAUDETTOMUUDEN ASEMA
se joka on syytön heittäköön ensimmäisen kiven
hyvin sanottu - ajattelen
ja heittelen huolettomana pieniä kiviä ohikulkijoitten niskaan
ja kivenheiton päässä olet sinäkin ystäväni
niin,
kivenheiton päässä
IKÄVÄN ASEMA
hän sanoi tulevansa
antoi tulitikkuaskin johon
kirjoitti puhelinnumeron ja pieniä kukkasia
minä livahdin kotoani kuin roisto
äiti tulee pian takaisin
ja hätäinen vilkaisu peiliin
tämä syksy on erilainen
tänä syksynä minullekin joku
katulamput syttyvät
valaisevat penkin jolla istun
yön viileys takertuu sormiini
ja minä sytytän tulitikun
yksi kerrallaan
kuin pieni tulitikkutyttö
................................
pieni tyttö innoissaan
tunneli
ensimmäisen kerran elämässään
pimeys ja korvat lukkoon
ja isän turvalliset käsivarret
minä näen
minä kadehdin
ILON ASEMA
pimeä huone
uuninluukussa valojen ja varjojen leikki
halot rätisevät
lämmittävät
tuvassa äiti tekee ruisleipää
se tuoksuu unelta
isä on metsässä
tulee kohta puun tuoksuisena
ja tupakan
avaa ruskean reppunsa ja laittaa vaatteet
uuninpankolle kuivumaan
minä vastaheränneenä
toisessa kädessä isän jäniksenleipä
toisessa äidin ruisleipä
vielä lämmin
syön kaiken
vatsa täyteläisenä
ja sydän
ILON ASEMA
pienet sormet hakeutuvat puun koloon
kummallisen muotoiseen
se on kuin lintu siivet levällään
tai nalle jolla on pitkät korvat
tai prinsessa
puistonpenkissä
pienten sormenpäiden alla
koko maailma
(Jännittävä oli tämäkin harjoitus jolla tämä runo syntyi. Piti kuvitella puistonpenkki. Piti kuvitella ihminen joka siinä istui ja mitä hän ajatteli ja tunsi. Miten monenmoista tarinaa siitäkin löytyi runopiirissämme. Menin itse istumaan puistonpenkkiin ja siinä oli kolo joka muistutti vaikka mitä ja siitä sitten... tuli tämä.Kuvittelin puistonpenkille pienen lapsen. Lapsena kaikki on jännittävää. Mihin se ihmettelyn kyky häviää aikuisena. Tahdon sen takaisin!!!)
HÄPEÄN ASEMA
kumisaapas tarttuu kiinni
pieni jalka hukkuu vetiseen maahan
se ei lähde irti vaikka
itken ja huudan
äiti ei kuule
se ei koskaan kuule
pelottaa
tänään isäni on iloinen
hänen silmänsä kiiluvat kummallisina
hän haisee kummalta
kerron salaisuuksia nallelle
se tietää
muille en kerro
isäni on kieltänyt
minusta on tullut iso
enkä minä osaa leikkiä enää
minä karkaan kotoa
tänään sen päätin
sittenpä pääsevät minusta
aina tiellä eikä osaa mitään, äitini sanoi
olisi saanut jäädä syntymättä
mutta kotini takapihalta näen kaukana sinisen metsän
sinne lähden
otan evästä mukaan
(Maailma on täynnä lapsia joista kukaan ei välitä.... Onneksi on olemassa sadun sininen metsä. Se on mukava paikka ja siellä ei ole koskaan mitään pahaa. Sinne voi aikuinenkin mennä. Se on kotipihan takana eikä sinne ole pitkäkään matka. Laitat vaan silmät kiinni ja VIUHHH olet jo perillä.)
SURUN ASEMA
ALBINONI - ADAGIO
valkoinen arkku
ympärillä lapsesi
sinun lapsesi
äiti
itkua pidätellen, kalpeina
seisomme kykenemättä katsomaan toisiamme
silmiin
nuotit tipahtelevat alttarille
kuin raskaat kivet
murskaten eilisen
hyvästi äiti
huomenna on pääsiäinen
arkullasi keltaisia ruusuja
sen kunniaksi
keltainen
sinun lempivärisi
musiikki loppuu
mutta vieläkin
lähes kahdenkymmenen vuoden jälkeen
tämä musiikki minulle
sinun kasvosi
valkoinen arkku
pääsiäisenkeltaiset ruusut
ja
ylösnousemuksen aamu
(Äitini kuoli lähellä pääsiäistä. Halusin hänen haudalleen läheisten laskevan keltaisia ruusuja, äidin lempivärin mukaan. Enpä tiennyt miten koskettavaa siitä tulisi. Mikään hautakumpu ei ole ollut niin persoonallinen ja kaunis kun äitini hautakumpu sinä pitkäperjantain ja pääsiäisen välissä. Kun laskin oman kukka-asetelmani haudalle minun ja sisarusteni kukka-asetelmista tuli hohtava keltainen risti.... Pappi pyyhki kyyneleitä. Hän huomasi sen ja minä. En tiedä huomasiko muut. Kaunista.)
TOIVON ASEMA
tässä hiljaisuudessa
tämän maailman väriloisto
väistyy näkymättömän tieltä
räikeyttään häveten
se antaa tilaa olennaiselle
tämä hiljaisuus
muuttaa ajankäyttöä
antaa uskallusta nähdä pitemmälle
ymmärtää syvemmin
ja rikottu saa muodon
tässä hiljaisuudessa
ILON ASEMA
sateenkaari
Jumalan liiton merkki
luo kaarisillan taivaalle
Ihanko tarkoituksella
rakas Jumala
luot sen vastakkaiselle puolelle aurinkoa
pimeyden puolelle
sinne missä valoa ei näy
Sinä luot siltoja
rakas Jumala
(Tiesitkö että sateenkaaressa on 7 väriä ja 7:n on Jumalan pyhä luku. Lisäksi se on oikeasti täysi ympyrä josta valtaosa jää horisontin taakse. Mieleeni tulee siitä silloin kirkon alttari. Ja tiesitkö että jokainen näkee aina oman sateenkaarensa. Koska jokainen ihminen katsoo sitä omasta kulmastaan ja valo heijastuu pisaroista siten jokaiselle eri tavalla. Joten Jumalan lupaus on jokaiselle ihmiselle henkilökohtainen. Eikö ole ihmeellistä. On syytä muistaa että vaikka tässä maailmassa ihmisille tulee sateenkaaresta mieleen kaikkea muuta kuin Jumalan lupaukset niin alun perin niin... se on liiton merkki jonka Jumala teki Hänen ja luomakunnan välille. Hän varmaan näki tulevaisuuteen kun Hän sanoi että aina kun näen kaareni pilvissä, muistan lupaukseni. Eli liiton merkki koskee vain taivaalla näkyvää sateenkaarta. Ei näitä ihmisten luomuksia. Olkaamme ylpeitä sateenkaarestamme.)
RAKKAUDEN ASEMA
Henki liikkui vetten päällä
liikkui ja loi
auringonlaskun ja -nousun
eläinten äänet
ihmiset Hän loi
ja rakkauden ja huolenpidon kaiken olevaisen ylle
vielä viimeiseksi veden selkään Hän piirsi
koivut kaareutumaan kuin taivaan pilarit
auringonvalon taittumaan veden pinnasta kuin kullan
ja rauhoittavan veden liplatuksen väsyneille levätä
näin taivaan nuppulinnan
Hän loi heijastumaan
maan päälle
järven selkään
tiesi meidän sitä tarvitsevan
edes
kuin kuvastimesta
taivaan maan
(Hmmmm... runouden opettajani pani ryhmämme kirjoittamaan aiheesta nuppulinna... mitä siitäkin nyt keksisi... Syvä huokaus sentään.)
IKÄVÄN ASEMA
että virtaava vesi
maljaan piripintaan?
vaikka toivoisin sen reunojen yli kuohuvan
pisara kerrallaan
pisara kerrallaan
tähän rosoiseen maljaan
pisara kerrallaan
että veteen heijastuisi ikävä