endtime dream & vision
watchman for that great day
Kaksi hyvää Youtube- kanavaa tuossa yllä. Ja ylin linkki on huikea katsoa! 7 vuotta ilmestyskirja 12- merkistä! silloin oltiin Kreikassa, katseltiin taivaalle. Niin nytkin. Tosin ehditään kotiin. 2.10 on tänä vuonna Feast of trumpets. Jumala puhuu tavalla jos toisellakin. Ihmeellistä!
pohdintoja
Miten tiedän pääseväni taivaaseen?
Joh. 3:3: Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa".
Vuosikymmeniä sitten istuin linja-autossa erään naapurin tytön viereen. Hän oli minua tuhannesti nuorempi. Mutta toisin kuin olisin voinut kuvitella, välillemme kehkeytyi mitä antoisin keskustelu. Kerroin innoissani hänelle idän uskonnoista ja jälleensyntymisestä. Hän vain hiljaa lausui sanan, jota en silloin ymmärtänyt. Kuitenkin se jäi itämään tuonne syvälle sieluuni. Hän sanoi olevansa kristitty. Että hän ei usko jälleensyntymiseen, hän uskoo uudestisyntymiseen. Siinä on valtava ero. Myöhemmin ymmärsin, että se ero on niin valtava, että toinen vie kadotukseen, ja ikuiseen eroon Jumalasta, ja toinen vie Jumalan syliin. Toinen korostaa ihmisen voimaa ja toinen korostaa sitä, kuinka voimme heikkoinakin päästä rakastavan Isän luokse, Hänen poikansa ristinkuoleman kautta.
Sitten tuli suuria suruja. Koin paljon kuolemaa ympärilläni, enkä voinut rakkaita läheisiäni millään tavalla auttaa. Kun nuoret ystäväni pohtivat perheen perustamista, minä pohdin sitä, mikä on elämän tarkoitus? Minne ihmiset menevät kun kuolevat? Joudunko helvettiin? Kuka on luonut tähdet, joita rakastan niin kovin paljon? Miksi olen aina yksinäinen, ja niin kovin ulkopuolinen aina? Miksi minua ei kukaan oikeasti rakasta?
Eksyin. Törmäsin tietämättäni lampaanpukuiseen susieläimeen nimeltä New Age. Se oli pelottava kokemus. Niin pelottava, että sitä en tahdo muistella. Mutta muistan väitelleeni opiskeluaikaisen ystäväni kanssa siitä, että kaikki tiet vievät taivaaseen. Niinhän nykyään niin hullusti opetetaan. Hän vain sanoi, että taivaaseen vie vain yksi tie, ja se tie on usko Jeesukseen syntien sovittajana. Hän myös viisaasti sanoi, että minun pitäisi pyytää anteeksi Jeesukselta. Että Jumala kutsuu minua. Että minä etsin, mutta etsin nyt väärästä paikasta. Jeesus on ainoa oikea vastaus. Mutta voi ristin rakas mies, miten minä panin vastaan. Muistatko Jeesus?
Mutta pelot eivät jättäneet rauhaan. Minä pelkäsin varsinkin öisin. Vapisin. Olin eksynyt niin syvälle pimeään. Sieltä ei omin voimin pääse pois. Ja eräänä yönä tein niin kuin ystäväni sanoi, ja pyysin anteeksi. Ei se tapahtunut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ei ollut mitään pitkää hienoa kaavaa. Sanoin vain koruttomasti - Auta Jeesus.
Eipä Jumala muuta tarvitse kuin vilpittömän pyynnön. Anteeksipyytävän sydämen. Halun seurata Häntä. Hän ei väkisin ketään vie taivaaseen. Hän on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Ja minun tahtoni oli kääntymässä ainoan oikean Jumalan puoleen. Sillä on hienolta termiltä kalskahtava nimi - parannuksen teko. Kun ei enää ole niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Herra Sinä tahdot. Kun käännyn pois pahoilta omilta teiltäni rakkaan Jumalan syliin.
Mutta pelkäsin, että kaikki tuo paha palaisi. Että tulee pimeys ja vie mennessään. Päivisin näyttelin iloista ja öisin pelkäsin. Ja nukuin varmasti ainakin yli puoli vuotta Raamattu tyynyni alla. Niin kuin pieni lapsi hain siitä turvaa. Käsi koko ajan Raamatussa kiinni.
Mutta pikku hiljaa kun sitä luin, opin tuntemaan Vapahtajani. Opin luottamaan. Uskalsin siirtää Raamattuni jo vähän kauemmaksi yöpöydälle. Ja lopulta tajusin, että ei se pimeys palaa. Ja eräänä päivänä sain täyttyä Pyhällä Hengellä, kun sitä Jumalalta anovasti pyysin. Ja sen jälkeen en pelkää enää. Enkä arkaile. Saatana voi ilkkua kuin kiljuva jalopeura. Minussa sille ei ole mitään. Sillä olen uudestisyntynyt kristitty. Jeesuksen veri pesi minut puhtaaksi synneistäni, sain anteeksi. Ja minussa on Pyhä Henki. Rakas Pyhä Henki. Lohdutuksen, viisauden Henki. Sinetti, lunastuksen päivään saakka. Olen uudestisyntynyt. Pyhää Henkeä on lupa pyytää. Katso vaikkapa vain oheiset Jeesuksen omat sanat!
Luukas 11:13 Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!"
Ei missään muussa uskonnossa ole tällaista pyhää pelastussuunnitelmaa. Meillä on kolmiyhteinen Jumala, joka on yksi. Isä, Poika ja Pyhä Henki. Sitä on vähän vaikea ymmärtää. Mutta kuitenkin Jeesus tuli sieltä korkeudesta ja syntyi ihmiseksi. Hän oli luonut ne puut, joista oli rakennettu seimi, johon Hän syntyi ihmiseksi, ja myöhemmin risti, jolla Hän vuodatti kalliin verensä. Miten ihmeellistä. Miten suuri rakkaus voi ollakaan, sitä ei voi käsittää. Että Jumala voi rakastaa jotain näin alhaista, kapinoivaa, omahyväistä, kaiken tietävää, ylpeää, laiskaa, inhottavaa ihmistä kuin minä. Ja tiedän, että jonakin päivänä minäkin muutun. Siitä Raamattu kertoo. Voi hyvä ihme, miten ihmeellinen seikkailu on vielä edessä päin. Ja jotkut luulevat uskovan elämän olevan tylsää. Vähänpä he tietävät oikeista seikkailuista ja ihmeistä, joista Raamatussa puhutaan. Miten täyttä ja jännittävää on taivaan valtakunnan elämä!
Miten suurta armoa ja rakkautta Jumala osoittaa sillä, että pelastaa pahan ja huonon ihmisen kuin esim. minä. Kukaan ei pääse Isän luokse hyvien tekojen tähden. Taivas ei ole täynnä hyviä ihmisiä. Se on täynnä syntisiä, jotka ovat saaneet anteeksi.
Jeesuskin sanoi, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
Jos uudestisyntyminen olisi kiinni ihmisten viisaudesta, miten kävisi kaikkein heikompien. Vammaisten ja lapsien. Mutta Sinä Isä pidät heistä huolen. Ihan ensiksi kaikkein pienimmät. Sanotaan, että hyvistä töistäkin pitäisi tehdä parannusta. Koska, jos luulet että omilla teoillasi ansaitset päästä taivaaseen, niin kovin olet ylpeä ja kova. Jumala on niin suuri ja pyhä, että meidän ns. hienot tekomme ovat Hänelle kuin naisten likainen kuukautisvaate. Niin Raamattu sanoo. Tai niin kuin David Pawson opetti, se on kuin lapsi nostaisi ylös kakkapottaansa ja esittelisi sitä isälleen ylpeänä, että katso isä mitä tein. Tämmöisen ison kakkakokkareen!.... Ei siis hyvillä teoilla. Tarvitaan Jeesuksen veri ja Pyhä Henki, Jumalan armo. Ja nuo kaikista pienimmät, jotka eivät mitään ole. Niitä Jumala rakastaa ihan ensiksi. Ja väsyneitä ja särkyneitä ihmisiä. Särkynyttä ruokoa Sinä Herra et muserra!
Eli me emme pelastu koska teemme hyviä tekoja, vaan Jumala koko ajan pelastaa meitä, että tekisimme hyviä tekoja. Se on vähän niin kuin koko ajan kasvamista ja pyhittymistä. Olemme Suuren Savenvalajan käsissä muovailtavana. Ja sitten kun saamme Pyhän Hengen, niin saamme voiman tehdä hyviä tekoja. Ja kun riipumme kiinni Jeesuksessa, ja luemme Raamattua, niin Jumala pitää meistä huolen ja pääsemme osallisiksi armolahjoista, ja voimme säteillä Hengen hedelmiä. Meidän tehtävämme on olla Hänelle uskollinen. Me pidämme käskyt, koska rakastamme Häntä. Ja se on suuri ilo. Eikä tämä tarkoita sitä, etteikö uskovat joskus kulkisi harhaan, eikä sitä että jos uskon Jumalaan olisin täydellinen. Kaukana siitä. Ja mitä enemmän on valoa, sitä paremmin lika näkyy. Se tekee oikealla tavalla nöyräksi. Tiedän olevani vajavainen, ja pyydän sitä monta kertaa anteeksi. Mutta muovailtavaksi olen suostunut, ja sekin voi tehdä välillä kipeää. Mutta jospa siitä voisi syntyä jotain hyvää. Kun suostuu olemaan niin kovin taitavan taiteilijan käsissä, ja Hän välillä kyllä möyhentää aika kovaa ja lujasti!
Jeesus. Kiitos siitä verestä jonka vuodatit ristillä minunkin puolestani. Synnin palkka on kuolema, ja koska Sinä Jeesus kuolit minunkin vuokseni ja minunkin syntieni tähden, on minulla pääsy taivaan kotiin luoksesi. Minä rakastan Sinua.
Tähän loppuun jaan Robert Breakerin hienon opetuksen. Hänkin etsi Jumalaa, ja yritti omilla teoillaan päästä taivaan valtakunnan jäseneksi. Vuosikausia hän kävi kirkossa. Voi, kunpa kirkot ja seurakunnat alkaisivat kertoa Jeesuksen verestä ja Pyhästä Hengestä! Mutta kiitos uskovista ystävistä, jotka ohjaavat oikealle polulle. Tulen aina heidät muistamaan ja halaan varmasti heitä taivaan kirkkaudessa kerran. Ja arka pyyntöni on, että Herra, jospa minäkin saisin olla valona ja suolana joskus jollekin. Edes yhden kerran, Herra?
Ja siunaa ja varjele kaikelta pahalta sukulaisiani ja rakkaitani niin, että voisimme kerran olla yhdessä luonasi. Kiitos.
https://www.youtube.com/watch?v=QTha52y-Zt
Missä Herra asuu?
Seuraavaa kappaletta kuuntelen aina karvat pystyssä. Se on Bachin Toccata ja Fuuga D-molli. Se kannattaa kuunnella... siis todella kuunnella ei vaan pitää taustahälynä. Kun itse keskityn sitä kuuntelemaan niin minun mieleeni tulee seuraava Raamatun jae:
Jesaja 57:15
Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
Kun kuuntelen tuota kappaletta niin Jumalan ylhäisyys tulee selvästi esille. Jumala asuu korkeudessa ja pyhyydessä. Hän on luonut koko maailmankaikkeuden ja näkyvän ja näkymättömän maailman. Siksi Häntä on kunnioitettava.
Mutta Hän asuu myös siellä missä on murtunut mieli ja särjetty sydän.
Jos Hän asuisi pelkästään pyhyydessä Hän voisi kyllä meitä auttaa, mutta ehkä Hän ei kuulisi rukouksiamme. Mutta kun Hän asuu myös särjettyjen ihmisten luona niin Hän on jo luonasi ennen kuin ehdit huomatakaan. Ja Hän voi ja Hän tahtoo auttaa. Sinun täytyy vain pyytää. Ei Hän tule elämääsi ilman sinun lupaasi. Rukoile... Kuuntele vaikka Bachin Toccata ja Fuuga ja suuntaa mielesi ylös. Anna ajatusten kulkea urkupillien ja kirkonkaton ohi taivaaseen. Jos sinulla on hätä kuulet kyllä tuosta sävelmästä että Jumala on ylhäinen ja hänellä on valta ja voima auttaa. Jos sinulla on kaikki hyvin niin kysyn että oletko muistanut siitä kiittää???
Jumala ehkä haluaa että kun rukoilemme niin muistamme nuo Hänen kaksi asuinpaikkaansa. Kun ylistämme Häntä muistamme Hänen pyhyytensä. Joskus särjettynä on vaikea tehdä niin ja Jumala tuntuu olevan kaukana. Silloin itse ainakin kuvittelen hänet Genesaretin järven rannalle paistamaan kalaa nuotiolla. Hän on pölyisissä vaatteissa ja ehkä vähän väsynyt ja nauraa Pietarin jutuille...Silloin joskus... tuntuu kuin Herra asuisi sydämessäni. Ja niinhän Hän asuukin Pyhän Henkensä kautta. MAHTAVAA!!! Jos sinusta tuntuu että sinulla ei ole Pyhää Henkeä niin pyydä sitäkin rukouksessa. Isä haluaa antaa lahjoja. Se on paras lahja ikinä!!!
Joka tapauksessa kuuntele tuo Bachin kappale. Sitä kutsutaan yleisesti ehkä parhaaksi urkukappaleeksi koskaan. Itse saan väristyksiä varsinkin noista "jalkaäänistä" mitä ne nyt sitten virallisesti ovatkaan. Ja muista se rukous. Älä unohda rukousta. Voit yllättyä ;).
Minä päästän sinut linnustajan paulasta ja nostan kalliolle, jolle et itse pääsisi
(Tämä teksti julkaistiin joskus lehdessä. Minua pyydettiin kertomaan elämästäni, uskostani, runoistani ja kaiken piti mahtua parille sivulle. Pelkästään uskostani voisin kirjoittaa kirjoja, jos minulla olisi aikaa. Mutta tämmöinen siitä tuli. )
"Mikä on Aabrahamin poikien isän nimi?" isä kysyy tiukasti. Pienten jalkojen liike pysähtyy. Aivot miettivät vastausta kuumeisesti. Isä pyytää hieromaan kovempaa; tassuttelemaan selän päällä. Tiedän kipeän kohdan tarkalleen. Joka ilta se on samassa paikassa. Mutta vastausta isän kysymykseen en tiennyt.
Äitini oli vielä minuakin pienempi nainen. Hänellä oli siniset silmät, jotka suuttuessaan lähettivät sinisiä salamoita. Aikuisena ymmärrän äitini tarvinneen kaiken sen sisun, mikä hänessä oli. Pienenä tyttönä hän yksin toi lehmät Karjalasta. Hän ei koskaan puhunut, millaista oli olla evakkona. Tulipalossa hän pelasti siskoni, mutta minun pientä veljeäni ei kukaan voinut pelastaa. Mutta kaikkea tuota lapsena en tiennyt. En ymmärtänyt, miten kovilla äiti elämänsä aikana oli. Muistan vain, että opin seuraamaan äidin ylähuulen asentoa. Kun se meni tietyllä tavalla sykerölle, piti yrittää liikkua aivan hiljaa varpaillaan. Parasta olisi ollut, jos olisi saanut taiottua itsensä näkymättömäksi tai kokonaan pois.
Asuimme Pohjois-Savossa Nilsiässä. Maatilalla minusta kasvoi tyttö, joka oli kova tekemään töitä. Yritin myös olla kiltti ja näkymätön. Tanssin salaa iltaisin. Tai kirjoitin ja luin kirjoja. Katsellessani tähtiä, tiesin Jumalan tehneen tämän kaiken. Juttelin Jumalalle, sille partaiselle miehelle.
Menetysten vuodet
En itke. Minulla on mainio tekniikka. Itku ei tule kun vaan muistaa hengittää. Jos antaa hengityksen tauota hetkeksi niin sitten kurkkua kiristää ja itku tulee väkisinkin. Hengitä.
Näillä ohjeilla mentiin nuoruusvuodet. Isäni kuoli ollessani 17-vuotias ja äitini sairastui syöpään muutama vuosi sen jälkeen. En tiedä mitään raskaampaa kuin seurata läheltä miten rakas ihminen kärsii. Eikä minulla tuossa vaiheessa ollut mitään lohdutuksen sanoja. Mutta jotain tiesin hoitamisesta. Olin valmistunut kuntohoitajaksi ja kaksi vuotta terveydenhoitajaopintoja oli takana. Äitini sanoi lopun lähestyessä: "Tuija, tee välillä jotain iloista, ettet aina mieti näitä sairauksia ja kuolemista."
Minä eksyin pimeyteen. Sulin siihen kuin lumi kalseaan veteen. Enkä tiedä miten itseni kokoaisin. Kun atomi atomilta pitäisi. Ja pimeässä ei ole valoa että näkisin.
Susia enkelten vaatteissa on oikeasti olemassa. Minä törmäsin yhteen niistä nimeltä New Age. Uskoontuloni jälkeenkin nukuin puoli vuotta niin, että käteni kosketti koko ajan tyynyni alla olevaa Raamattua. Näin siitäkin huolimatta, että Jeesus oli hetkessä antanut sydämeeni rauhan. Se tapahtui yhtenä yönä, kun Raamatun sanoin tuonelan virrat piirittivät minua. Jaksoin vain sanoa: "Auta Jeesus." Se riitti. Hyvä paimen nosti pelästyneen lampaan hartioilleen ja kantoi kotiin. Olen ollut 20 vuotta uskossa ja koko aikana en ole kertaakaan epäillyt. Kun on ollut pimeässä eksyksissä, arvostaa valoa ja kotia. Enkä sinne pimeyteen halua eksyä enää koskaan. Siksi luen Raamattua.
Näkymättömästä näkyväksi
Kävi niin kuin äitini sanoi. En jaksanut enää sairauksia. Lopetin terveydenhoitajaopinnot ja opiskelin tanssinohjaajaksi. Kun surulle ei löydy sanoja, niin ne voi aina tanssia pois. Tein vuosittain matkoja Egyptiin tanssitunneille. Opettelin soittamaan myös tabla-rumpua. Esiinnyin ja opetin ympäri Suomea ja ihmettelin että Jumalani, miten tämä nyt näin meni? Eikö tanssiminen ole syntiä?
Raamatun lisäksi luin Tommy Hellstenin kirjoja ja tajusin, että ehkä tämä on Jumalan keino tehdä näkymättömästä näkyvä. Ymmärsin tarvitsevani tätä. Niin paljon Jumalan ajatukset ovat suurempia kuin ihmisten.
Epäonnistumisille ei sijaa
"Mitä minä tällä teen?" Olen istunut sängylläni ja tuijottanut hammasharjaa jo kauan. Olen suunnattoman väsynyt. Tuntuu etten riitä mihinkään. Aina on näytös, jota pitäisi suunnitella, tai koreografia tai tanssikurssi. Minä en osaa enkä jaksa. Ja olen myös suunnattoman yksin. Minulla ei ole ketään.
Laitan kynttilät palamaan. Kuuntelen radio Deitä ja Patmoksen ohjelmia. Miten voisin hankkia enää uutta kallista tanssipukua, kun maailmassa on nälkäisiä lapsia?
Olin ansassa. Freelancerina jouduin koko ajan hankkimaan itselleni töitä. Epäonnistumisille ei ollut sijaa. Jos työni teinkin hyvin, niin se ei riittänyt. Ihmisten pahat puheet ja juorut romuttivat hetkessä viikkojenkin työn. Armotonta. Rukoilin ja sain uutta voimaa! Löysin ulospääsytien ja opiskelin lähihoitajaksi työni ohessa.
Taas olin ansassa. Siltä minusta tuntui. Yskin ja köhin ja jouduin potilaille kertomaan asiat moneen kertaan. Ääneni ei enää kerta kaikkiaan kuulunut. 10 vuotta olin ollut keskussairaalassa töissä. Eräänä päivänä kiireen keskellä väsyneenä kuulin hellän äänen sisältäni: "Minä päästän sinut linnustajan paulasta. Minä nostan sinut kalliolle, jolle et itse pääsisi."
Nyt olen uudessa työpaikassa. Paranen joka päivä lisää. Jumala on hyvä.
"Siunaa Herra kotini"
Kirjoitan tätä lokakuun viimeisenä päivänä. On pyhäinpäivä. Ajattelen isääni ja äitiäni. Voisinpa puhua heille nyt aikuisena. Katselen vanhoja valokuvia. Löydän kuvan, jossa taustalla on äitini tekemä ryijy. Paksulla villalangalla siihen on kirjailtu: "Siunaa Herra kotini." Itken. En ollut muistanut tuota ryijyä. Meillä ei puhuttu Jumalasta. Mutta koko ajan oli esillä tuo ryijy. Omin käsin tehty. Vailla katkeruutta mistään tapahtuneesta. "Kaikki otetaan vastaan, mitä taivaasta annetaan," muistan äidin sanoneen. Ja paljon hän joutuikin ottamaan vastaan. Ja silti oli tuo ryijy. Vai ehkä sen vuoksi?
Minullakin on ollut ihmeellinen elämä. Parasta uskoontuloni lisäksi on uusi perheeni. Siihen kuuluu erittäin rakas, höpsö ja hullutteleva mieheni, joka rakastaa myös Jumalaa. Vietimme juuri 10-vuotishääpäiväämme. Mikä ihana lahja on oma uskovainen rakas.
Isä, nyt osaisin vastata sinun kysymykseesi. Aabrahamista on tullut minulle hyvinkin läheinen. Uudestisyntyneenä kristittynä tiedän olevani oksastettu samaan puuhun kuin Aabraham. Olen käynyt Israelissa ja painanut poskeni itkumuuria vasten. "Kiitos Jumala, miten olet minua muovannut kaikki nämä vuodet. Lujalla kädellä olet sen tehnyt. Sinä pelastat linnustajan paulasta ja nostat kalliolle, jolle en itse pääsisi. Pelasta kaikki sukulaiseni taivaan kotiin. Siunaa lähetysjärjestöjä ja kaikkia niitä, jotka Raamattua rakastavat. Muista kärsivää seurakuntaasi. Ole kaikkien yksinäisten ja eksyneiden lohtuna. Olet ihmeellinen ja rakas. Jeesus, olet Herrani ja vapahtajani. Amen.