Soli Deo Gloria
Miksi soli Deo gloria?
Bach, tuo säveltäjistä suurin, käytti tuota latinankielistä lausetta kertoakseen, että teos on tuotettu ylistykseksi Jumalalle. Varastan tuon idean. Minun nuoteissani lukee samainen soli Deo gloria, kunnia yksin Jumalan, koska ilman Häntä ei yhtään nuottia kohdallani syntyisi paperille. En osaa mitään. Jos jotain aikaan saan se on ihme.
Luin tänä kesänä 2021 hienon Heikki Salon laululyriikan käsikirjan (Kahle) kuningaslaji. Siinä hän sanoi, että kuka tahansa voi alkaa tekemään biisejä. Minäkinkö - ajattelin. Hän sanoi, että ei siinä ole mitään kummallista. Toiset tekevät sanaristikoita ja toiset biisejä. Olen elämäni aikana tehnyt liian monta sanaristikkoa, joten tehdään nyt sitten vaihteeksi näitä biisejä, ajattelin Salon sanojen kannustamana.
Osaan jonkin verran soittaa koskettimia. Tai lähinnä sanotaan nyt näin, että huomasin, että kun niistä painaa, niin niistä lähtee ääniä. Lisäksi latasin läppärilleni ilmaisen Musescore-ohjelman. Voin nuotittaa biisit, ja se onkin aivan valtavan hauskaa. Ja se myös sitten soittaa sen biisin, eli voin kuulla tuotokseni soitettuna. Mikä riemu!
Lisäksi aloin todella opetella koskettelemaan noita koskettimia. Minulle on aina tuo vasen käsi tuottanut ongelmia. Mutta nyt opettelen! Musescoressa on nuotteja vaikka kuinka paljon! Rakas Bachkin löytyy sieltä. Miksi en sitä aikaisemmin ole tajunnut enkä ymmärtänyt. Nyt minä ja Musescore olemme erottamattomat. Esim. tämä on hieno! https://musescore.com/user/101554/scores/117279
Heikki Salo sanoi, että runous ja laululyriikka ovat kaksi aivan eri kirjoitustyylin muotoa. Olen sen kyllä huomannut! Olen runoja kirjoittanut kauan ja siihen väsähtänyt. Mutta yrittäessäni kirjoittaa laululyriikkaa törmään lukuisiin ongelmiin; tekstin rakenne, sen yhteensopivuus musiikin kanssa ja sitten se, että se ei puhuttele puhtaana tekstinä, vaan se vaatii parikseen sen musan. No joopa. Huomattu on. Mutta juuri siksi tämä, että minä voin nyt opetella tekemään musaa ja siihen sitten sovitella niitä sanoituksia, on iso juttu minulle. Joten nyt minulla on taas jotain pientä puuhasteltavaa yksinäisten iltojeni ratoksi. Jaan nuo keskeneräisyydet tänne. En niitä varmaankaan saa koskaan valmiiksi asti. Mutta muokkailen niitä pikkuhiljaa, minkä näiltä särkeviltä hartioiltani ja ajanpuutteeltani ehdin ja jaksan. Eihän minulla ole minnekään kiire. Minulla on ikuisuus aikaa. Jaan nuo nuotit tuonne pilveen, joten jos haluat käydä niitä kurkkaamassa, sinun täytyy kirjautua One driveen. Tai jos ehdin ja jaksan, voin jakaa ne myöhemmin kuvina. Valmiita mikään niistä ei ole, mutta olen silti näistä tuotoksistani kiitollinen ja iloinen. Laitan ne keskeneräisenä tänne, koska muuten minulla on paha tapa hukata nuo irralliset paperilappuset.
Monesti kuulen sävelen, samalla kun kirjoitan tekstin. Nykyisin teen niin, että nopeasti toisella kädellä kuvaan ja toisella soitan koskettimilla sen melodian virheineen päivineen. Jaan tuohon alle jatkossa ehkä tuon raakaversion melodiasta virheineen päivineen, sitten One drivella nuotit ja musan ja mahdollisesti kuvan nuoteista. Jospa tämä innostaisi jotakin toista, joka miettii miten alkaisi tekemään biisejä. Kun ei osaa soittaa eikä laulaa eikä oikein mitään muutakaan, niin näinkin voi vaan alkaa tekemään. Eihän sitä mitään synny, jos ei ala opettelemaan ja puuhastelemaan.
Ensimmäinen ikioma biisini on Yksin kirkossa. Siksi se on rakkain ja varmaan aika henkilökohtainen. Itkin pari iltaa tekstejä tehdessäni. Siihenkin sain innoitukseni tuosta Heikki Salon hienosta kirjasta. Kun Juice oli kuulemma sanonut, että jos tahtoo kuuluisaksi lauluntekijäksi kantsii aina mainita biisissä joku paikkakunta nimeltä. Mietin sitten, että mikä paikkakunta ja mikä paikka. Tuo biisi kertoo Nilsiän kirkosta. Hetken jo mietin, että korvaan tuon Nilsiän sanalla lapsuuden, mutta.... kun näen sieluni silmin Nilsiän kirkon, niin kuulen mielessäni tuon biisin ja muistan - minusta ehkä jossain joskus tulee vielä lauluntekijä. Soli Deo gloria!
Yksin kirkossa
MIten ihmeessä biisi tehdään? Minä en osaa, mutta yritän. Ensin tein sanat, mutta monesti kuulen samalla mielessäni sävelen. No, en osaa laulaa, ja siinäpä pulmaa kerrakseen. Keksin näpytellä tuon melodian koskettimilla. (katso alla, jaan sen tähän virheineen päivineen. Toisella kädellä kuvasin ja toisella soitin 🙂) Koko illan olen miettinyt miten saisin soinnut sopimaan tuohon musaan. Ja sitte vielä pitäisi opetella soittamaan. Vielä minä tästä biisin teen vaikka väkisin! Tämä on hurjan kivaa! En enää muuta haluaisi tehdäkään! Laitan tähän sanat ja tuohon alle linkit nuotteihin ja musaan 😋. Totta on tuo, että ilman musaa laululyriikka ei oikein elä itsenäisesti, joten se vaatii tuekseen tuon musan. Tyhmältä tuntuu tuo teksti luettuna. Mutta sävelen kanssa se yrittää jo vähän siivilleen. En tiedä saanko sitä lähtemään lentoon. Minun täytyy tuumata ja muokkailla tätä myöhemmin lisää.
A. tässä kirkossa rukoiltu on paljon
täällä monta kertaa polvistuttu on
äänet menneisyyden kuulen
ilmeet, eleet rakkaiden
taas kuljen käytävällä Nilsiän kirkon
A. mikä minussa vikana nyt onkaan
riemun hetkiä en muista laisinkaan
hetket murheelliset muistan
kuolinkellot rakkaiden
kun itkin alttarilla Nilsiän kirkon
B. alttari itkee käsiäni vasten
tyhjät penkit kaipaa rakkaitaan
tuttu saarnastuoli huokaa
parvet valittaa
mies alttaritaulun
ristintietä vaeltaa
A. Ehkä elämää ymmärtänyt en
eikä lohduttanut soinnut urkujen
silti ikuisuuden tunsin
sitä etsin kaivaten
alttaritaulusta Nilsiän kirkon
B. alttari itkee käsiäni vasten
tyhjät penkit kaipaa rakkaitaan
tuttu saarnastuoli huokaa
parvet valittaa
mies alttaritaulun
ristintietä vaeltaa
A. kuinka monesti minä eksyin harhaan?
vielä useammin Sinä etsit mun
rakas ristintien mies
Sinuun opin luottamaan
nyt kiitän penkissä Nilsiän kirkon
C. mikä minut tänne ajoikaan
tähän kirkkoon, yksin penkkiin istumaan
jälkeen vuosikymmenten
tämä kirkko surujen
säteistä auringon
kultaisen kruunun saa
B. alttari tuoksuu käsiäni vasten
kirkonpenkit täynnä rakkaita
tuttu saarnastuoli laulaa
parvet riemuitsee
mies alttaritaulun
yksinäistä lohduttaa
B. alttari tuoksuu käsiäni vasten
kirkonpenkit täynnä rakkaita
tuttu saarnastuoli laulaa
parvet riemuitsee
mies alttaritaulun
keskellämme vaeltaa
kesäkuussa 2021
Tämmösessä vaiheessa tämä teos on nyt 🙂. En tiedä saatko linkkiä auki. Pitääpi varmaan kirjautua One driveen ensin?
https://1drv.ms/u/s!AmTbRyib0SG3hxpMN5CXdFNCty7Z?e=8lKeuz
https://1drv.ms/b/s!AmTbRyib0SG3hxi61QxKHyeHQNsa?e=3FNA9Y
Eli tuossa ylemmässä on se musa (A-, B- ja C-osa) ja alemmassa linkissä nuotit. Ja tuossa alhaalla se kauhea raakaversio.
Uneton
Viime yö meni valvoessa, mutta ehkä ei kuitenkaan hukkaan. Rauhaton olo, sade ropisee ja vaikka ei jaksa oikein rukoilla, niin tuli tämmönen tarina sävelen kanssa. Aika lohdullinen minusta. Eli 25 - 26.8.2021 tämmösin miettein. Jos tänään iltasella saisin sävelen jossakin muodossa talteen, etten sitä hukkaisi. Ja sit soinnut ja/tai pianon vasen käsi ja nuotit. Sitte joskus...
A 1.
tässä istun yksin kanssas hämärässä
sade piiskaa ikkunaan mollisävelmää
vaikkei siltä tunnu, tiedän olet tässä
olen rauhaton
A2.
kiitän Sua siitä, että pidät huolen
läheiset ja rakkaatkin muistat eikö niin?
väsyneenä huokaan, Herra kuulee senkin
ollaan hiljaa vaan
B
Pitkän aikaa, ihan hiljaa
me tässä ollaan vaan
vaikka rukous väsyneen kesken katkee
kyllä Herra sen tajuaa
A3
anna mulle anteeks, kun en aina osaa
miten paljon enemmän, pitäis ollakaan
olen ihan kesken, ja väärin teen aina
Sinä tiedät sen
A4
tässä istun kanssas yksin pimeässä
sade turhaan ropisee tuutulauluaan
rukoilla en jaksa, sanoittakin kuulet
minut rauhoitat
B2
pitkän aikaa, ihan hiljaa
me tässä ollaan vaan
vaikka rukous väsyneen kesken katkee
kyllä Isä sen tajuaa
C. ja hiljalleen
uni voittaa väsyneen
kun käsiis Sun,
jätän kaiken
murehdi en
https://1drv.ms/u/s!AmTbRyib0SG3hzzCPimxfo_IdPSA?e=rRTWty
https://1drv.ms/b/s!AmTbRyib0SG3hztJQ6Iz4YVu3LjR?e=cmqzva
Kuinka rakastankaan Raamattuani
Alla linkeissä musa ja nuotit. Vielä pitää muokata tosi paljon, mutta pidän nyt vähän taukoa. Näitä tehdessä menee kyllä kesäloma tosi nopeesti ja unohtuu paha maailma. Tuon biisin (kai sitä voi jo biisiksi sanoa?) teksti on muokattu vanhasta runostani Ihmeellinen Raamattu. Jaan sen tuohon loppuun. Eli muokkasin sitä enemmän biisimäiseksi ja otin pois nuo suutelukohtaukset. Ei kuulemma Suomessa Raamattua pussailla. Totta tuokin. Juutalaiset vaan pussailee toorakääröään. Se on hieno juhla. He tanssivat ja kuljettavat uutta toorakääröään kadulla toisen sylistä toiseen ja sitten suutelevat sitä. Hmmm... Minusta pussailu olisi ihan mukavaa. Mutta totta se on. Ja otin neuvosta vaarin ja muutin tuota tekstiä. Sanat löydät noista nuoteista. Mutta tuossa siis tuo nyt on, vähän vaiheessa tosin. Mutta nyt paistaa aurinko, ja täytyy päästä pyöräilemään ja uimaan!!!
https://1drv.ms/u/s!AmTbRyib0SG3hzEMpTA87lVA3saA?e=wQFg1a
https://1drv.ms/b/s!AmTbRyib0SG3hzD9tFfTTkAY7-Me?e=gmSmbb
Ihmeellinen Raamattu
Jumala, miten ihmeellinen onkaan Raamattusi
miten valloittava joka kirjain sen
"Kun sitä luen kosketat mun sydäntäni
sivuillasi näen usein kyynelen"
Anna anteesi että sanaasi pilkkasin.
en ymmärtänyt armoasi, rakkauttasi
en tiennyt että kärsit ja kuolit vuokseni
"nyt sen uskon ja hiljaa itkien
yksitellen suudellen käyn läpi
joka kirjaimen"
Herra kiitän lupauksestasi
että sanasi koskaan katoa ei
jokaista kirjainta suojelet Raamatussani
Taivas ja maa katoaa
sanasi koskaan ei
"Nyt sen tiedän ja hiljaa kiittäen
yksitellen suudellen käyn läpi joka kirjaimen"
Jumala, miten ihmeellinen onkaan Raamattusi
miten valloittava joka kirjain sen.
"Miten rakas onkaan sanastasi tullut
kun joka kirjainta olen suudellut"
(Kuvassa kirjakäärö ja kaksi öljylamppua. Israelin matkallamme vierailimme vanhassa synagogassa. Voi melkein kuulla miten Jeesus siellä opetti ja piteli kirjakääröä. Ihmiset kuuntelivat henkeä pidätellen. Toiset suuttuivat ja alkoivat pilkata. Ja ne toiset... he kuulivat iankaikkisen elämän sanat ja heidän elämänsä muuttui)
Minä olen sinulle aina
Tämä on ihan vaiheessa. Mutta alustavasti tämmöiset sanat ja sävel raakaversiona.
Minä olen sinulle aina
kun aurinko kuolee ja sammuu
ja meren kuohuvat aallot
yöhön viimeiseen hukkuu ja tummuu
kun nukkuu varjojen maa
ikuista kuolon untaan
ja rapistuu viimeiset haaveet
tuleen tummuvat kadoten
kertsi:
Minä olen
kun aika katoaa
Minä olen
luonain ilon, rauhan saat
kun valheet maailman
jyvät mullasta erottaa
tämä ajan hämärä peitto
ikuisuudelta väistyä saa
Minä olen........
Joskus, kun on oikein surullinen, ja ajattelee että ei osaa mitään, niin sitten hiljaisena hetkenä, saa tämmöiset sanat, ja ymmärtää, että ehkä minun ei tarvitse tämän enempää. Mikä lohtu!
Olen laulu
A. minä päätin, teen vielä Susta taulun
taulun kunniaksi hyvän paimenen
värit räiskyvimmät loistaa rakkauttasi
sävyt tummemmat kuiskaa armostasi
näin kiitän - teen taulun
B. mutta vuodet vieri kovin nopeasti
kipu, sairaus mursi sieluun asti
vaikka päivittäin kiitinkin armostasi
jäi kangas maalaukseni valkeaksi
A. minä päätin, teen vielä Susta laulun
laulun kunniaksi suuren kuninkaan
nuotit iloisimmat kertoo toivostasi
soinnut rosoiset ristinuhristasi
näin kiitän - teen laulun
B. mutta kitarani ei paljoa soinut
tuli suru murhe, laulaa en voinut
vaikka päivittäin muistinkin rakkautesi
kieliin kitarani tarttua en voinut
B. vieri vuodet ehkä kovin nopeasti
kipu, sairaus mursi sieluun asti
mutta päivittäin kiitit Mun armostani
teki kiitos kankaasi tauluksi asti
A. kerran päätin, teen vielä susta taulun
taulun kunniaksi hyvän paimenen
värit räiskyvät loistavat rakkauttani
sävyt tummemmat kuiskaa armostani
olet Minun - olet taulu.
B. vaikka kitarasi ei paljoa soinut
tuli suru murhe, laulaa et voinut
mutta päivittäin muistit Mun rakkauteni
teki kiitos sointusi lauluksi asti.
A. kerran päätin, teen vielä susta laulun
laulun kunniaksi suuren kuninkaan
nuotit iloisimmat kertoo toivostani
soinnut rosoiset ristinuhristani.
olet Minun - olet laulu
Tässä alla on sekalaista soopaa, jossa ei ole järjen hiventäkään. Mutta jospa joskus joku järki näihinkin.... sitten kun on aikaa. Ovatpahan tallessa täällä, odottamassa parempia aikoja.
kun käsky kuuluu ja aika on
lähteä varjoista maan
minä mietin ja uskon
ja tiedänkin sen
luoksesi lennän
mutta silti mietin vaan.
Ei tämä aika ole tehty unelmiin
Ajattelen kysyä Sulta siltikin
Mitäpä tapahtuu, kun kellokaksitoista lyö?
Kohtaanko katseesi, vai häpeänkö vain?
Koskenko haavojasi, jotka vuoksein sait?
Olemmeko yhdessä, kun kellokaksitoista lyö?
Nuotiolla kalaa kanssas paistaisin,
kuin ennen paistoit Sä kanssa Pietarin.
Lailla epäilevän Tuomaksen
viimein halaisin,
ja Susta riemuitsisin.
Vaan ehkä mulle riittävää se on,
jos kaukaa ihailla saan kasvojasi Sun.
Mitäpä tapahtuu, kun kellokaksitoista lyö?
Vaan ehkä mulle riittävää se on
,jos kaukaa rakastaa saan kasvojasi Sun.
Mitäpä tapahtuu, kun kellokaksitoista lyö?
......................................................................................
anna minulle se mandoliini
sormin herkimmin, sitä soittaisin
anna taito soittaa lujaa, taikka hiljaa
tule luokse soi, kautta näiden sormien
sinne missä joku pelkää pimeää
valheet ympärillä kaiken hävittää
levottomiin öihin, maihin kaukaisiin
mandoliinin sävelillä saavut sinnekin
mandoliinin sävelillä saavut sinnekin
ole minulle, se mandoliini
ilman säveliäs, mitään ole en
sanat kaikki tyhjää, kukaan ei kuule
Sinun soinnuillasi kertoisin sen kaiken paremmin
sinne missä joku eksyy pimeään
valheet ympärillä kaiken hävittää
unettomiin öihin, maihin kaukaisiin
mandoliinin sävelillä saavut sinnekin
sinne missä kaikki rakkaus katoaa
hyvyys pilkattuna, viisaus asustaa
rauhattomiin päiviin, kylmiin sydämiin
mandoliinin sävelillä saavut sinnekin
mandoliinin sävelillä saavut sinnekin
...........................................
vainko hiljaisuudessa
kuulen äänesi
hiljaisuudessako
ainoastaan?
kaikki kiireet
kun on loppuneet
ja korvat ääniltä levätä saa
tuulen huminassako
puhut minulle
tuulen huminassa
ainoastaan?
kaikki äänet
kun on vaienneet
joko äänesi kuulla saan?
tämä varjojen maa on hälyinen
äänet täyttää mielen kokonaan
ne raastaa ne riipii
niiltä rauhaa ei saa
ne peittää äänesi kovuudellaan
ja tuulen humina on arvoton
en tunnista ääntäsi sun
hiljaisuuskin on armoton
ja se pelkkää melua on
mutta keskellä maailman murheiden
melun, kiireen ja arkisen työn
minä arasti pyydän ja rukoilen
Herra huuda lujempaa
mutta keskellä maailman murheiden
melun, kiireen ja arkisen työn
juuri tässä Sinua tarvitsen
Herra huuda lujempaa
.........................................
Marian kehtolaulu
lapseni pehmoinen poskesi on
katseesi silmissäs viel avuton
suuri on taivas ja suuri on maa
hieman kun kasvat sen nähdä sä saat
suuri on taivas ja suuri on maa
kerran sen kaiken sä kohdata saat
sinut mä tänään kun lahjaksi sain
sydämein laulaa ain kiitostain
kohtasin tunteen tuon oudon ja uuden
rakkauden levon ja levottomuuden
läpi sydämen sykkeeni tuhinas kuulen
onko pelkoni turhaa - ei, näin luulen
lapseni lapseni niin avuton
nyrkkisi puristuu sormeeni mun
toivoisin sinulle hellää ja hyvää
rohkeutta, rauhaa ja rakkautta syvää
päällämme Jumalan suojelus on
miksi on sieluni niin levoton?
katselen taivasta tummenevaa
hetkisen sylissäin nukkua saat
tunnen jo tuulet nuo oudot ja uudet
ihmiset, maailman levottomuudet
hieman kun kasvat sen kohtaamaan
hetkisen sylissäin hetkisen vaan
lapseni pehmoinen poskesi on
sydämein sykkii ja on levoton
on maailma suuri ja haavoilta en
suojella voi sua pikkuinen
kohtaat nuo tuulet oudot ja uudet
ihmiset maailman, levottomuudet
myrskyyvä meri ja routainen maa
lapseni, lapseni sua odottaa
pienet on kätesi lapseni mun
katseesi silmissäs niin viaton
suuri on taivas ja suuri on maa
hieman kun kasvat sen kohdata saat
sydämein sykkii ja on levoton
olkoon se niin
...mutta
tää hetki on mun
(katselen taivasta tummenevaa
hetkisen sylissäin hetkisen vaan)
.....................................................
Huuto ristiltä
Minun luuni ovat irti toisistansa
sydämeni sulanut rinnassani
on naulat lyöty kiinni ranteisiini
kuulen kun pilkkaajat huutavat
pelasta itsesi
karitsana olen kutsuttu kuolemaan
vain viaton veri voi pelastaa
kipujen keskellä muistan rakkaitani
rakas Johannes, pidä huolta äidistäni
vaikka Jumala tuntuu minut hyljänneen
tiedän uudeksi vielä kaiken teen
kerran tulen voimalla leijonan
pahan murskaan, omani pelastan
lunastan kansani
mutta rakas Johannes
pidä huolta äidistäni
rakas Johannes....
....pidä huolta äidistäni
(Vaikka ristillä koko maailmankaikkeus vavahti ja syntyi uusi liitto ihmisten ja Jumalan välille niin silti siinä hetkessä, jopa kärsimystensä keskellä, Jeesus muisti pientä ihmistä. Hänelle on yksi ihminen sanomattoman tärkeä. Sinä olet Jeesukselle tärkeä. Tuon sanoman olisin halunnut tulla selvemmin esille tästä laulusta mutta taitoni eivät riittäneet.. Onko ehdotuksia???)
....................................................
minä istuin kirkossa kerran
väsyneenä lupauksiin
sydän kylmänä edessä Herran
tuskin kuulin mitä saarnattiin
olin hijaa en edes huokaissut
puoleesi Herrani
odotin saarnan vain loppuvan
että pääsisin
että pääsisin
pois luotasi
edessäni näin suurempaa
kun tuli aika rukousten
se kosketti sydäntä uupuvaa
muistin mummoni rukouksen
oli mummo kätensä kietonut
harteille tyttösen
tuossa kädessä toisen käden mä näin
käden lävistetyn
käden lävistetyn
näin edessäin
mummo istui kirkossa kerran
uskoen lupauksiin
sydän palavana edessä Herran
tuskin kuuli mitä saarnattiin
voiko olla mitään kauniimpaa
kuin ryppyinen kätesi tuo
se johdattaa sielua kaipaavaa
kantaa lastasi Jumalan luo
minä istuin kirkossa kerran
uskoen lupauksiin
sydän nöyränä edessä Herran
kaiken kuulin mitä saarnattiin
(tapahtui tosielämässä. Näin vanhan mummon joka oli kietonut kätensä lapsenlapsensa hartioiden ympärille. Tämä nuori tyttö oli Jumalan puhuttelussa ja mummon kädet näyttivät niin vakailta ja rakastavilta. Siinä oli jotain koskettavaa. Vaikka omaa mummoani en ole nähnytkään niin uskon ja toivon että hän jossain siellä minua muistaa... Olisin tahtonut saada jotenkin selvemmin tähän sen kiitoksen kaikille maailman uskoville mummoille. Mutta taitoni... niin... ne eivät taasenkaan riittäneet)